Brexit, joka tarkoittaa ”Britannian eroamista”, tarkoittaa Yhdistyneen kuningaskunnan lähtöä Euroopan unionista. Tämä tapahtuma ei ainoastaan muokannut Britannian politiikkaa, vaan se vaikutti myös maailmanlaajuiseen dynamiikkaan. Tässä artikkelissa tarkastelemme Brexitin alkuperää, syitä, prosessia ja vaikutuksia ja tarjoamme paremman ymmärryksen sen merkityksestä.
Yhdistyneen kuningaskunnan ja EU:n suhde
Yhdistynyt kuningaskunta liittyi vuonna 1973 Euroopan talousyhteisöön (ETY), joka myöhemmin tunnettiin nimellä Euroopan unioni. Vuosikymmenten kuluessa Yhdistyneen kuningaskunnan ja EU:n välisestä suhteesta tuli kireä, ja se johtui erimielisyyksistä suvereniteetista ja politiikasta.
Euroskeptisyys eli epäilykset EU:n yhdentymistä kohtaan saivat jalansijaa, mikä johti vaatimuksiin neuvottelujen uudelleen aloittamisesta ja lopulta kansanäänestykseen vuonna 1975. Äänestäjistä 67,2 prosenttia päätti pysyä ETY:ssä.
Vuoden 2016 kansanäänestys
Poliittiset jännitteet kärjistyivät vuosia myöhemmin, vuonna 2016. Yleisen tyytymättömyyden kasvaessa pääministeri David Cameron lupasi kansanäänestyksen EU-jäsenyydestä. Lupauksen tarkoituksena oli korjata hänen konservatiivipuolueensa sisäisiä erimielisyyksiä ja lepyttää EU:n politiikkaan tyytymättömiä äänestäjiä. Kansanäänestyksestä, joka järjestettiin 23. kesäkuuta 2016, tuli käännekohta Britannian modernissa historiassa.
Kansanäänestyskampanjat olivat kiistanalaisia ja kiihkeitä. Leave-kampanja korosti suvereniteetin palauttamista ja maahanmuuton hallintaa ja vetosi kansallismielisiin tunteisiin.
Samaan aikaan kampanjassa korostettiin taloudellista vakautta, kaupan etuja ja eristäytymisen riskejä.
”Leave-kampanja oli jakautunut”, kuvailee professori Paul Whitely Essexin yliopiston hallituksen laitokselta.
”Boris Johnsonin johtama virallinen kampanja sai aikaan sen osan äänestäjistä, joka piti itseään kunnioitettavina ja konservatiivisina”, hän jatkoi.
”Sitten oli Nigel Faragen johtama epävirallisempi ruohonjuuritason kampanja, joka näytti aktivoivan ne, jotka tunsivat jääneensä jälkeen, ja antoi tilaa populistiselle liikkeelle.”
Yhdistyneen kuningaskunnan vuoden 2016 kansanäänestyksessä eli Brexit-kansanäänestyksessä äänestäjiltä kysyttiin, haluavatko he, että Yhdistynyt kuningaskunta joko pysyy EU:ssa vai eroaa siitä. Lopulta Leave-puoli voitti, sillä se sai 52 prosenttia äänistä, kun taas Remain-puolella oli 48 prosenttia.
51,9 prosenttia eli 17,4 miljoonaa ääntä kannatti EU:sta eroamista, kun taas 48 prosenttia (16,1 miljoonaa ääntä) halusi pysyä EU:ssa. Erityisesti Uudessa Englannissa ja Walesissa oli vahva ”jätä EU” -mielipide, kun taas Skotlannissa ja Pohjois-Irlannissa äänestäjät halusivat pysyä EU:ssa.
Yhdistynyt kuningaskunta äänestää lähtemisestä
Useat tekijät vaikuttivat Leave-äänestykseen. Ensinnäkin taloudelliset huolenaiheet olivat ensisijaisia. Monet äänestäjät uskoivat, että EU:n jäsenyys vaati kohtuuttomia rahoitusosuuksia, ja väittivät, että nämä varat voisivat hyödyttää kotimaisia painopisteitä. Toiseksi suvereniteetti oli merkittävä kysymys. Arvostelijoiden mielestä EU:n lait heikensivät Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännöllistä riippumattomuutta.
Lisäksi maahanmuuttohuolet lisäsivät kansalaisten tyytymättömyyttä. Vapaata liikkuvuutta koskevat EU:n säännöt lisäsivät muuttoliikettä, minkä jotkut yhdistivät julkisiin palveluihin kohdistuviin paineisiin.
Myös väärillä tiedoilla oli merkitystä, ja kampanjalupaukset – kuten 350 miljoonan punnan viikoittaisten varojen ohjaaminen uudelleen kansalliseen terveydenhuoltoon (NHS) – osoittautuivat harhaanjohtaviksi.
Yhdistyneen kuningaskunnan tilastoviranomainen kutsui lukua ”harhaanjohtavaksi” ja huonoksi kuvaukseksi Yhdistyneen kuningaskunnan taloudellisista siteistä EU:hun. Väitteessä ei erityisesti otettu huomioon Yhdistyneelle kuningaskunnalle annettua hyvitystä. Todellinen määrä oli lähempänä 250 miljoonaa puntaa viikossa.
Professori Whitely huomautti myös, että Yhdistynyt kuningaskunta ei kokenut merkittävää talouskasvua liityttyään EU:hun vuonna 1973.
”Vaikka ymmärrämme liittymisen ja eroamisen välisen eron, olemme sitä mieltä, että jos EU:hun liittyminen ei juurikaan vaikuttanut talouskasvuumme, eroamisen ei pitäisi olla niin paha asia kuin meille kerrotaan”, hän totesi.
Yhdessä nämä tekijät loivat vahvat perusteet EU:sta eroamiselle.
Peruuttamisprosessi
Kansanäänestyksen jälkeen Yhdistynyt kuningaskunta aloitti eroprosessin Lissabonin sopimuksen 50 artiklan mukaisesti. Vuonna 2009 voimaan tulleessa 50 artiklassa hahmotellaan oikeudellinen prosessi, jonka avulla jäsenvaltio voi vapaaehtoisesti erota Euroopan unionista.
50 artiklaan sisältyy kolme keskeistä säännöstä. Jäsenvaltion on nimittäin ilmoitettava EU:lle aikomuksestaan erota, minkä jälkeen on neuvoteltava erosopimus, joka kattaa eroamisen ja tulevat suhteet. Prosessi on saatettava päätökseen kahden vuoden kuluessa ilmoituksesta. Prosessia voidaan pidentää, jos kaikki jäsenvaltiot sopivat ajan pidentämisestä.
Tämä virallisti eron ja käynnisti neuvottelut Yhdistyneen kuningaskunnan ja EU:n välillä. Neuvotteluissa keskityttiin kauppasopimuksiin, kansalaisten oikeuksiin ja rajajärjestelyihin erityisesti Pohjois-Irlannin osalta. Prosessi viivästyi ja joutui poliittiseen myllerrykseen, ja pääministerin johto vaihtui kahdesti.
Yhdistynyt kuningaskunta erosi EU:sta virallisesti 31. tammikuuta 2020. Sen jälkeen seurasi kuitenkin siirtymäkausi, jonka aikana molemmat osapuolet pystyivät mukauttamaan ja viimeistelemään sopimuksia. Tämä ajanjakso päättyi 31. joulukuuta 2020, ja uusi kauppasopimus määrittää tulevat suhteet.
Vaikutus Yhdistyneeseen kuningaskuntaan
Brexitin vaikutukset ovat olleet syvällisiä ja monitahoisia. Taloudellisesti Yhdistynyt kuningaskunta kohtasi haasteita, kuten kaupan häiriöitä ja EU-maiden investointien vähenemistä. London School of Economicsin mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan tavaroiden vienti EU:hun laski 6,4 prosenttia vuonna 2022.
Lisäksi yritysten oli selvitettävä uudet tullimenettelyt, mikä aiheutti viivästyksiä ja lisäsi kustannuksia. Uudet kaupan esteet haittasivat eniten pienyrityksiä, sillä 14 prosenttia niistä lopetti vientinsä EU:hun.Brexitin vuoksi Yhdistynyt kuningaskunta joutui jättämään Euroopan sisämarkkinat tai sisämarkkinat. Yhdistyneen kuningaskunnan ero aiheutti uusia kaupan esteitä EU:n kanssa sekä kaupan määrän vähenemisen EU:n kanssa. EU:n kuluttajat maksavat keskimäärin 17 prosenttia enemmän kuin elintarvikkeiden maailmanmarkkinahinnat.
Lisäksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa kasvu on ollut hitainta muihin G7-maihin verrattuna. Näihin kuuluvat Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta, Kanada, Ranska, Saksa, Italia ja Japani.
Poliittisesti Brexit muutti Yhdistyneen kuningaskunnan sisäistä ja ulkoista maisemaa. Sisäpoliittisesti se korosti alueiden ja poliittisten ryhmien välisiä jakolinjoja. Kansainvälisesti Yhdistyneen kuningaskunnan oli määriteltävä suhteet uudelleen ja neuvoteltava kauppasopimukset itsenäisesti. Yhteiskunnallisesti Brexit muutti miljoonien ihmisten, erityisesti Yhdistyneessä kuningaskunnassa asuvien EU-kansalaisten ja EU:ssa asuvien Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten elämää.
Sosiaalisella rintamalla Brexit on johtanut EU:n jäsenvaltioista tulevan maahanmuuton vähenemiseen. Tämän seurauksena se on vaikuttanut eri aloihin, kuten terveydenhuoltoon, korkeakoulutukseen ja maatalouteen.
Pohjoisen saaren pöytäkirja
Nykyään Yhdistyneen kuningaskunnan ja EU:n suhde kehittyy edelleen. Molemmat osapuolet pyrkivät ratkaisemaan meneillään olevia kysymyksiä, kuten Pohjois-Irlantia koskevan pöytäkirjan. Tässä kehyksessä käsitellään Brexitin seurauksena syntyneitä kysymyksiä, jotka liittyvät erityisesti Irlannin rajaan. Pöytäkirjan tavoitteena on myös estää kovan rajan syntyminen Irlantiin, ja siinä noudatetaan vuoden 1998 pitkäperjantaisopimusta.
Pitkäperjantain sopimus, joka tunnetaan myös nimellä Belfastin sopimus, on rauhansopimus, joka allekirjoitettiin 10. huhtikuuta 1998. Sillä pyrittiin lopettamaan Pohjois-Irlannissa vuosia jatkuneet levottomuudet eli unionistien/lojalistien ja nationalistien/republikaanien väliset levottomuudet.
Brexitin vuoksi Ison-Britannian ja Pohjoissaaren yritysten on kohdattava lisääntyneet dokumentointi- ja tulli-ilmoitusvaatimukset tavaroiden siirtämiseksi.
Tulevaisuuden näkymät
Brexitin pitkän aikavälin vaikutukset ovat edelleen epävarmoja. Vaikka kannattajat kaavailevat vaurasta ja itsenäistä Yhdistynyttä kuningaskuntaa, kriitikot ovat varoittaneet jatkuvista taloudellisista ja poliittisista haasteista.
Kaiken kaikkiaan brexit heijasteli syviä yhteiskunnallisia ja poliittisia jakolinjoja. Se osoitti, miten monimutkaista on tasapainoilla kansallisen suvereniteetin ja maailmanlaajuisen yhteistyön välillä. Koska Yhdistynyt kuningaskunta toimii EU:n ulkopuolella, sen päätökset muokkaavat sen tulevaisuutta ja tarjoavat oppia muille kansakunnille.
Kuva: Sandro Cenni on Unsplash
